Elämä on ollut viime kuukaudet varsin chilliä ulkoisesti, mutta ei välttämättä sisäisesti. Pieni itsetutkiskelu on ollut arkipäivää ja jopa vakiintuminen on käynyt ikuisen sinkkupojan mielessä. Mitään radikaalia kuitenkaan ole tapahtunut ja kouluasiat eivät ole käyneet mielessä ennen viime viikkoa, kun heräsin todellisuuteen. Nyt ollaan kusessa!Joka vuosi sama juttu, mutta tänä vuonna ehkä hieman chillimmin tullut vielä otettua. En ymmärrä miten voin olla täynnä motivaatiota ja odottaa koulun alkamista jokaisella lomalla, mutta motivaatio loppuu aina viimeistään 2 kuukauden jälkeen tyystin. Siihen vaikuttaa arjen rutiinin puuttuminen ja huonot nukkumaanmenoajat. Nukkuminen on kaiken A ja O, mutta toisin kuin itse neuvon muita käymään ajoissa nukkumaan, on turha odottaa itseltä samaa. Voisin ehkä jopa väittää internetin passivoittavan elämääni melko suurella prosentilla.
Aloitin epätyypilliseen tapaani johtuen lukemaan tenttiin viikkoa aikaisemmin. Jotain kertoo motivaatiosta etten voinut millään mennä yksin kirjastolle lukemaan vaan piti saada kaveri mukaan. Lukeminen oli varsin syvällistä, mutta kaveri halusi lähteä salille ja sen jälkeen en lukenut enää sivuakaan. Voin vetää johtopäätöksen, että en ole välttämättä yksilösuorittaja. Siinä löytyy rutkasti parannettavaa, mutta on niin myöhä, että en jaksa enää pohtia mahdollisia askeleita asian kääntämiseen. Hyvän lukumotivaation lisäksi olen parhaillaankin varsin kiinnostunut aiheesta jossa tentti on tulossa. Se on sovelletun fysiikan tentti ja luen ihan mielelläni kirjaa. Olen käynyt vain yhdellä tunnilla välikokeen jälkeen, koska en ole päässyt ajoissa koululle keskiviikkoisin. Joka viikko ole miettinyt, että "huomena fysiikan tunnille läksyt tehtynä, koska se on mielenkiintoista"...silti klo 12 asti nukkuminen vie voiton joka viikko. Viime päivien selitykseksi voi ehkä laskea kupittamisen. Suunnitelmana oli mennä kirjastolle lukemaan, mutta kummasti kello kuuteen valvominen ja pieni tinailu ei herättänyt fiiliksiä aamuisin. Tänä iltana olin jo saanut keittiön kondikseen ja fysiikan opus kädessäni fiilistelin hyvää mielentilaa, mutta muistin koodauskurssin harjoitustyön. Siinä on eräpäivä tänää ja samalla esitellään ryhmälle oma luonnos. Työni oli kuitenkin kesken ja ainoa mahdollisuus saada se valmiiksi oli delegoida koodaajakaveri tekemään sitä. Nyt puol yötä "väännettyäni hommia" pääsen varmaan juuri ja juuri sillä läpi.Ei sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä mistä se on katki.
Kaiken aherruksen lomassa olen kerinnyt kuuntelemaan America is dying slowly albumia, joka on julkaistu vuonna 1996 aidsin vastaiseen työhön. Tämä todella nukuttu levy ja artistilistaa katsoessani ihmettelen kovasti miten näin on käynyt. Todella lepposia biisejä ja mitä lyriikoita!Kannattaa ehdottomasti tarkistaa.
Latauslinkki: http://www.megaupload.com/?d=4fwlip2r
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti