Krapulaisen miehen depressiiviset sunnuntaiajatukset

Vuosien päiväkirjoihin kirjoittelun jälkeen uskalsin tehdä aluevaltauksen blogin muodossa. Varsinaista syytä tähän oli aluksi vaikea keksiä, mutta uskoisin syyn löytyvän kuukausien hiljaiselosta ja siinä ajassa kehittyneistä depresssiivisistä oireista, joita ihmiset useimmiten purkaisivat puhumalla, mutta allekirjoittanut harvemmin. Fiksua tai ei? Yleismaailmallista totuutta siihen tuskin on, koska jokainen ihminen käy asiat läpi erilailla. Tässä tapauksessa erittäin avoin ja suupaltti ihminen voi olla myös sulkeutunut, siksi blogi. Eiköhän intro riitä tältä erää. Syväanalyysejä ja elämän syviä filosofisia mietteitä en ikävä kyllä vielä ensimmäisellä kerralla daabenista johtuen jaksa pohtia.

Palataanpa ajassa taaksepäin puolitoista viikkoa ja selvitellään taustoja tämän hetkiseen fiilikseen. Silloin oli keskiviikko ja heräsin huonosti nukutun yön jälkeen erittäin epänormaaliin aikaan kello 7 aamulla. Pakko myöntää välissä, että unettomuus johtui aivojeni pyörittelemistä naissotkuista. Pyörittyäni sängyssä tovin, jos toisenkin, päätin pyöräyttää aamiaisen ja lukea hesarin. Tämän jälkeen sain jätti-idean lähteä salille. Pumppi oli vähintäänkin hyvä ja palattuani kotiin kämppiksessäni herätti valtavaa hilpeyttä nähdessään minut aamupuuron kimpussa. Normaalisti puurot jää keittelemättä. Päivä oli varsin urheilurikas kaikin puolin ja fiilis olosuhteisiin nähden hyvä. Tässä välissä unohdettiin yksi tärkeä asia: oli keskiviikko. Mitä se tarkoittaa sitten?Opiskelija + pikkulauantai + edulliset juomat. Tämä on perusyhtälö. Lisätään siihen todennäköisyyden laskemiseen vaadittavat arvot: viinaan menevä ylisosiaalinen semidepressiosta kärsivä sinkkumies, joka ei ole 22 vuoden aikana oppinut sanomaan ei. Soppa oli valmiina keitettäväksi.

Se mitä joku saattoi odottaa, että illassa olisi jotai ihmeellistä tai 2vs1 panotouhuja tapahtunut, oli väärässä. Itseasiassa en edes muista juurikaan mitä tapahtui, koska kyseisestä päivästä on jo puolitoistaviikkoa. Sen muistan, että humala oli todella tukeva ja keskittyminen juomiseen 110%. Erikoista koko touhussa tekee se, että normaalisti keskittyminen on juomiseen n. 20%, pulisemiseen 30% ja mimmeihin vähintään 50%. Tämä ei jäänyt ensimmäiseksi samallaiseksi reissuksi. Niitähän tuli vielä pe,su,ke,pe,la ja nyt ollaan sunnuntaina klo 3.28 kirjoittelemassa korvat luimussa blogia. Ammattini kebabinpyöritys on onneksi tehnyt pientä katkoa iltojen väliin. Joka päivä tekisi mieli reenata, mutta joka päivä tulee korvan takaa myös kutsu vetää keittoa ilman mitään syytä. Voisin väittää, että juominen vaikuttaa hieman psyykkeeseen. Tällä hetkellä ylireagoidut tunteet pään sisällä pystyy vielä joten kuten jäsentelemään järjen avulla. Sitten pelottaa, jos joskus ei siihen enää pysty.

Varsinaista kynämiehen sanailua ei teksi tule sisältämään tänää. Ihmisellä täytyy aina olla kuulemma jotain tavoitteita, joten ajattelin aloittaa seuraavalla: En ryypiskele ennen tilipäivää 3.6 (tili on vedetty miikalle, joten "periaatteessa" mahdotonta). Reenaan ja käyn lyömässä kolopalloa kun kerkiän. Huomiseksi on luvattu loistava säätä, joten värimies lähtee herättyään katsastamaan paikallisen uimarannan kissat sikäli kun heitä on sinne eksynyt. Pääasiallinen syy saattaa kuitenkin piiletä auringon palvomisessa. Voisin samalla miettiä järkevää kirjoitettavaa.