When I say cunning, ya say lynguistic

-To accomplish great things, you must not only act but also dream, not only dream but also believe.-

Taas on menty rullaten ja dallaten eikä oo tuntunu missään.Dollareita menny tällä hetkellä määrittämätön määrä ja shotteja ehkä sitä lukemattomampi luku.Onneksi hauskuuden määrää ei voi määrittää.Pitkästä aikaa cunnarifiilistelyt menossa.Ei ketää huomena käymään kotona!Kyllä tonin kyydillä käymään lahdessa duunin jälkeen ja maanantai-iltana takas.Pääsee näkee veljenpoikia!Veikkapojan skidit Suomessa käymässä ja jonku kolme viimeisintä kertaa, kun en ole päässyt käymään niitten luona niin nyt pääsee.Voisin veikkaa vahvaa colin mcrae rally tai fudis gamblingiä tähän, mutta en uskalla antaa odotusarvoja itselleni.Pitäisi opettaa oskari häviämään joskus, koska kaveri ei oo vielä 6 ikävuotee kertaakaa hävinny mitään peliä.Tullu sukuunsa :)
...toisaalta kerran otin saibaa ja sen jälkeen liian usein, eli ei anneta pahan tapahtua =)))

kunnareitten tahtiin vetää ziigmundia...ehkä jopa saan itteni niitten keikalle joskus :)



laitetaa vielä perintöbiisejä, jos joku ei tunne

Sunnuntain hyvän yön mietteet

Taas on palkkapäivä ja opintotukipäivä takana. Se tarkoittaa minun tapauksessani ehdotonta 3 päivän reissuputkea (ammattilaisstatuksen johdosta en kyllä pidä 3 päivää oikeatapaisena kupituksena, koska se ei ollut aamusta iltaan vetämistä). Marraskuu sujuikin jo rauhallisissa merkeissä, koska erittäin kovalla selkärangalla varustettuna en ratkennut värivaloihin muutamaa hassua tapausta lukuunottamatta. Tähän saattoi ehkä hieman vaikuttaa alkukuussa tuhlatut rahat sekä työt jotka rajoittivat kokonaan viikonloppuna ryypiskelyn. Painottaisin silti mielenlujuutta ja alotettua reenikautta.

Elämä on ollut viime kuukaudet varsin chilliä ulkoisesti, mutta ei välttämättä sisäisesti. Pieni itsetutkiskelu on ollut arkipäivää ja jopa vakiintuminen on käynyt ikuisen sinkkupojan mielessä. Mitään radikaalia kuitenkaan ole tapahtunut ja kouluasiat eivät ole käyneet mielessä ennen viime viikkoa, kun heräsin todellisuuteen. Nyt ollaan kusessa!Joka vuosi sama juttu, mutta tänä vuonna ehkä hieman chillimmin tullut vielä otettua. En ymmärrä miten voin olla täynnä motivaatiota ja odottaa koulun alkamista jokaisella lomalla, mutta motivaatio loppuu aina viimeistään 2 kuukauden jälkeen tyystin. Siihen vaikuttaa arjen rutiinin puuttuminen ja huonot nukkumaanmenoajat. Nukkuminen on kaiken A ja O, mutta toisin kuin itse neuvon muita käymään ajoissa nukkumaan, on turha odottaa itseltä samaa. Voisin ehkä jopa väittää internetin passivoittavan elämääni melko suurella prosentilla.

Aloitin epätyypilliseen tapaani johtuen lukemaan tenttiin viikkoa aikaisemmin. Jotain kertoo motivaatiosta etten voinut millään mennä yksin kirjastolle lukemaan vaan piti saada kaveri mukaan. Lukeminen oli varsin syvällistä, mutta kaveri halusi lähteä salille ja sen jälkeen en lukenut enää sivuakaan. Voin vetää johtopäätöksen, että en ole välttämättä yksilösuorittaja. Siinä löytyy rutkasti parannettavaa, mutta on niin myöhä, että en jaksa enää pohtia mahdollisia askeleita asian kääntämiseen. Hyvän lukumotivaation lisäksi olen parhaillaankin varsin kiinnostunut aiheesta jossa tentti on tulossa. Se on sovelletun fysiikan tentti ja luen ihan mielelläni kirjaa. Olen käynyt vain yhdellä tunnilla välikokeen jälkeen, koska en ole päässyt ajoissa koululle keskiviikkoisin. Joka viikko ole miettinyt, että "huomena fysiikan tunnille läksyt tehtynä, koska se on mielenkiintoista"...silti klo 12 asti nukkuminen vie voiton joka viikko. Viime päivien selitykseksi voi ehkä laskea kupittamisen. Suunnitelmana oli mennä kirjastolle lukemaan, mutta kummasti kello kuuteen valvominen ja pieni tinailu ei herättänyt fiiliksiä aamuisin. Tänä iltana olin jo saanut keittiön kondikseen ja fysiikan opus kädessäni fiilistelin hyvää mielentilaa, mutta muistin koodauskurssin harjoitustyön. Siinä on eräpäivä tänää ja samalla esitellään ryhmälle oma luonnos. Työni oli kuitenkin kesken ja ainoa mahdollisuus saada se valmiiksi oli delegoida koodaajakaveri tekemään sitä. Nyt puol yötä "väännettyäni hommia" pääsen varmaan juuri ja juuri sillä läpi.Ei sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä mistä se on katki.

Kaiken aherruksen lomassa olen kerinnyt kuuntelemaan America is dying slowly albumia, joka on julkaistu vuonna 1996 aidsin vastaiseen työhön. Tämä todella nukuttu levy ja artistilistaa katsoessani ihmettelen kovasti miten näin on käynyt. Todella lepposia biisejä ja mitä lyriikoita!Kannattaa ehdottomasti tarkistaa.

Latauslinkki: http://www.megaupload.com/?d=4fwlip2r

Krapulaisen miehen depressiiviset sunnuntaiajatukset

Vuosien päiväkirjoihin kirjoittelun jälkeen uskalsin tehdä aluevaltauksen blogin muodossa. Varsinaista syytä tähän oli aluksi vaikea keksiä, mutta uskoisin syyn löytyvän kuukausien hiljaiselosta ja siinä ajassa kehittyneistä depresssiivisistä oireista, joita ihmiset useimmiten purkaisivat puhumalla, mutta allekirjoittanut harvemmin. Fiksua tai ei? Yleismaailmallista totuutta siihen tuskin on, koska jokainen ihminen käy asiat läpi erilailla. Tässä tapauksessa erittäin avoin ja suupaltti ihminen voi olla myös sulkeutunut, siksi blogi. Eiköhän intro riitä tältä erää. Syväanalyysejä ja elämän syviä filosofisia mietteitä en ikävä kyllä vielä ensimmäisellä kerralla daabenista johtuen jaksa pohtia.

Palataanpa ajassa taaksepäin puolitoista viikkoa ja selvitellään taustoja tämän hetkiseen fiilikseen. Silloin oli keskiviikko ja heräsin huonosti nukutun yön jälkeen erittäin epänormaaliin aikaan kello 7 aamulla. Pakko myöntää välissä, että unettomuus johtui aivojeni pyörittelemistä naissotkuista. Pyörittyäni sängyssä tovin, jos toisenkin, päätin pyöräyttää aamiaisen ja lukea hesarin. Tämän jälkeen sain jätti-idean lähteä salille. Pumppi oli vähintäänkin hyvä ja palattuani kotiin kämppiksessäni herätti valtavaa hilpeyttä nähdessään minut aamupuuron kimpussa. Normaalisti puurot jää keittelemättä. Päivä oli varsin urheilurikas kaikin puolin ja fiilis olosuhteisiin nähden hyvä. Tässä välissä unohdettiin yksi tärkeä asia: oli keskiviikko. Mitä se tarkoittaa sitten?Opiskelija + pikkulauantai + edulliset juomat. Tämä on perusyhtälö. Lisätään siihen todennäköisyyden laskemiseen vaadittavat arvot: viinaan menevä ylisosiaalinen semidepressiosta kärsivä sinkkumies, joka ei ole 22 vuoden aikana oppinut sanomaan ei. Soppa oli valmiina keitettäväksi.

Se mitä joku saattoi odottaa, että illassa olisi jotai ihmeellistä tai 2vs1 panotouhuja tapahtunut, oli väärässä. Itseasiassa en edes muista juurikaan mitä tapahtui, koska kyseisestä päivästä on jo puolitoistaviikkoa. Sen muistan, että humala oli todella tukeva ja keskittyminen juomiseen 110%. Erikoista koko touhussa tekee se, että normaalisti keskittyminen on juomiseen n. 20%, pulisemiseen 30% ja mimmeihin vähintään 50%. Tämä ei jäänyt ensimmäiseksi samallaiseksi reissuksi. Niitähän tuli vielä pe,su,ke,pe,la ja nyt ollaan sunnuntaina klo 3.28 kirjoittelemassa korvat luimussa blogia. Ammattini kebabinpyöritys on onneksi tehnyt pientä katkoa iltojen väliin. Joka päivä tekisi mieli reenata, mutta joka päivä tulee korvan takaa myös kutsu vetää keittoa ilman mitään syytä. Voisin väittää, että juominen vaikuttaa hieman psyykkeeseen. Tällä hetkellä ylireagoidut tunteet pään sisällä pystyy vielä joten kuten jäsentelemään järjen avulla. Sitten pelottaa, jos joskus ei siihen enää pysty.

Varsinaista kynämiehen sanailua ei teksi tule sisältämään tänää. Ihmisellä täytyy aina olla kuulemma jotain tavoitteita, joten ajattelin aloittaa seuraavalla: En ryypiskele ennen tilipäivää 3.6 (tili on vedetty miikalle, joten "periaatteessa" mahdotonta). Reenaan ja käyn lyömässä kolopalloa kun kerkiän. Huomiseksi on luvattu loistava säätä, joten värimies lähtee herättyään katsastamaan paikallisen uimarannan kissat sikäli kun heitä on sinne eksynyt. Pääasiallinen syy saattaa kuitenkin piiletä auringon palvomisessa. Voisin samalla miettiä järkevää kirjoitettavaa.